Kun aloin noin sata vuotta sitten hurjassa nuoruudessani seurustella erään maatalon pojan kanssa, vastaan tuli yllättäviä kulttuuriongelmia. Olimme lähes kaikissa konegenreissä perineet vastakkaiset leirit. Se oli aikaa, jolloin tarjonta oli suppeampaa ja puolensa piti valita yleensä kahden vahvan merkin väliltä. Me olimme valinneet vastakkain. Tai perimä oli valinnut.
Moottorisaha, traktori, puimuri, akkutyökoneet; kaikissa kotonamme oli ollut käytössä eri merkit. Monta asiaa aika hioi, mutta moottorisahojen kanssa ei koskaan päästy komporomissiin.
Puimuri: Toisella oli ehdoton valinta se vihreään vivahtava, toinen oli kuullut kehuttavan sitä toista, joka pui, eikä ui. Tehtiin ratkaisu, joka tyydytti kaikkia ja ostettiin New Holland.
Traktori: Tuohon maailmanaikaan saattoi olla aikamoinen kulttuurishokki, kun vihreistä hyteistä piti hypätä meidän huushollin kaikenkirjavaan joukkoon. Nykyäänkin nämä leirit on toki vielä pystyssä ja minullakin logolla varustettu haalari päällä jo ihan turvatakseni traktorin sielunelämää, mutta onhan tässä genressä jo maailma paljon muuttunut, kun valikoima koko ajan laajenee, kilpailu kovenee ja erot supistuvat.
Mutta jutun juoni ei tässä nyt ole nämä kulttuurishokit ja merkkien paremmuusjärjestys, vaan se tosiasia, että nämä kaikki ”valinnat” eivät tainneet olla valintoja laisinkaan, vaan perittyjä asioita. Tiloilla ja yrityksissä on maailman ajan tieto siirtynyt sukupolvelta toiselle niin hyvässä kuin pahassa ja meillä on tapana syöttää omat asenteemme ja uskomuksemme ja oletuksemme erittäin tehokkaasti kaikille muillekin.
”Audi se olla pitää”, ”Fergu on ainoa oikea traktori”, ”Mitään semmoista paskaa et kyllä osta”, ”Meillä on aina ollut Kverneland” jne. Kaikki nämä ehkä hieman vaarallisiakin lauseita.
Onhan se totta, että toinen kone on surkea lotjake ja toinen kovempi kampe. Mutta kannattaisiko sitä etsiä merkkiuskollisuuden sijaan silmillä ja havainnoilla sitä uutta. Se isältä pojalle tai tyttärelle loputtomasti peritty uskollisuus voi tulla sekin kalliiksi, jos uskollisuuden kohde ei pysykään ikuisesti kustannustehokkaan kehityksen kirkkaimmassa kärjessä. On vähän vaikea uskoa, että joku tietty merkki on aivan varmuudella vuodesta toiseen kaikilla sektoreilla ehdottomasti parempi, kuin toiset. Voittajat ja menestyjät kun kaikessa muussakin vaihtelevat. Ei tarvi kuin yhden avainhenkilön, niinsanotun neropatin, siirtyä kilpailijalta toiselle, niin valtasuhteet voivat muuttua, kun tämä vie osaamisensa uuteen taloon.
Viime vuosina olen uudistanut nurmien silppuroinnin kalustoa. Uusimisessa on ollut helpompi vertailla, kun ei ollut merkkiuskollisuutta tai ennakkoasennetta riesana. Senkun kierrellä ja katsella kiinnityksiä ja runkojen mahdollista kestävyyttä verrattuna entisen heikkoihin pisteisiin. Muutamia suositteluja sain ja muutamia varoituksia, jotka nekin olivat tärkeitä kokemuksia. Kokemuksia tässä ammattikunnassa on erittäin tärkeä jakaa, kenenkään asenteesta en sen sijaan haluaisi maksaa. Hyvin usein silti kylillä puhuttaessa saa nimenomaan asenteita, niitä perittyjä.
Realistiset, neutraalit, kokeiluun ja ennen kaikkea kokemukseen perustuvat suositukset ovat parhaita. Semmoisia on viime vuosina tullut koko ajan enemmän. Joku ostaa uuden muokkarin, toivottaa muutkin tervetulleeksi tutkimaan jälkeä. Ne, jotka aikanaan ensimmäisten joukossa rupesivat laittamaan automaattiohjauslaitteistoja, ovat asentaneet ja esitelleet laitteistoja sen jälkeen lukuisille muillekin. Aina kun olen kysynyt kokemuksia, niitä on jaettu ja koneita on päässyt katsomaan ja kokeilemaan. Ja vastaavasti itse myös olen ollut valmis jakamaan kokemukset ja antamaan kaiken tarvittavan infon.
Nyt on vaan se ongelma, että kun lapset kasvavat, miten tämä mama saa pidettyä voimakkaimmat asenteensa omana tietonaan. Muuten meidänkin tyttäret tuolla julistavat suut vaahdossa, että mikä se on ainoa oikea traktori, akkutyökalusarja, moottorisaha, puimuri ja hakekattila, vaikka rehellisyyden nimissä heidän äidilläänkään ei ole todellisuudessa enää mitään hajua.
