Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka vanhan työkoneen tai auton lähtiessä vaihdokkina pois pihasta, jos en itke vuolaasti, ainakin sielu surusta soikeana katson perään sisäistä erotuskaa vollottaen. Niin ikään perhealbumissa komeilee valokuvat uskollisista työpareistani, joista on syystä tai toisesta jouduttu luopumaan.
Tältäkin istumalta voisin luetella monta, joiden suhteen kaipuu joskus kouraisee. Keväällä autoliikkeen pihalle jätettyä autoa, jonka kanssa rullailimme yhtä matkaa yli 9 vuotta, ei kestä vielä edes ajatella: Miten se jäi sinne liikkeen pihaan odottamaan jobbaria hakemaan. Onkohan se saanut uuden kodin ?
Uusi kone on aina iloinen asia, mutta joskus menee aikaa, että sen kanssa pääsee sinuiksi.
ERILAISET KONEKIINTYMYSSUHDEMALLIT
Konekiintymyssuhdemalleja on monenlaisia ja listaan niistä viisi. Voit niiden perusteella analysoida oman mallisi, joskus se voi olla sekoitus kahta tai jopa kolmea. Jokaiseen malliin sisältyy etuja ja haittoja. Omaa konekiintymyssuhdemalliaan on hyvin vaikea muuttaa. Siihen ei auta erilaiset terapiat, konesivustojen ahkera selailu, ahkera öljynvaihto tai konenäyttelyissä syödyt makeiset.
1. Uutuuden arvostaja
On perillä konekehityksen uusista innovaatioista. Kehittää koko ajan konekalustoaan ja investoi rohkeasti uusiin laitteistoihin. Uuden koneen saapuessa pihaan, ohjelmoi sen välittömästi ajan tasalle, ottaa käyttöön kaikki ominaisuudet, säätää istuimeen omat asetuksensa kuljettajaprofiiliin, lisää koneen huoltokansioon omalle välilehdelleen, kuvaa someen dronella pienen esittelyn ja tuntee sisäistä tyytyväisyyttä, että täällä teknisen kehityksen kärjessä ei ole ruuhkaa.
2. Vanhassa vara parempi
Joutuessaan vaihtamaan uuteeen koneeseen, välttelee uutuutta muutaman viikon. Joskus välillä käy katsomassa kuitenkin, että mitä tuli ostettua. Uusien ominaisuuksien opettelun sijaan kokeilee rohkeasti ohjeita opiskelematta, kiroaa vähän, soittaa konemyyjälle miksei tämä toimi ja sitten oikeat namiskat löydettyään, harmittelee vähän, että vanhan kanssa kaikki oli niin paljon helpompaa. Tätä nihkeän alkuunpääsynvaihetta kestää viikosta-kolmeen viikkoon, käyttötunneista riippuen. Sitten kiintymys- ja käyttösuhde uuden koneen kanssa alkaa muodostua ja vanhan suhteen helpottaa. Ei silti mene nettikoneeseen katsomaan myynti-ilmoitusta vanhasta, jottei tule katumapäälle. Vaikea olotila paranee kokonaan muutamassa kuukaudessa ja sitten uskaltaa jo kehaista naapurillekin, että on vaan hyvä ostos tämä uusi.
3. Huoleton hulivili
Pois alta risut ja männynkävyt, ja vasikkaa pienemmät kivet, kun tämän kiintymysmallin koneenkäyttäjä on kyseessä. Ei muodosta tunnesidettä mihinkään, mikä on tehty raudasta tai muovista, vaan kaikki on käyttöä varten ostettu ja tarvittaessa korvattavissa. Silmäilee armottomalla otteella omaisuuttaan, että mikä lähtee vaihdossa liukkaiten, jos sikseen vaatii. Istuu uuden koneenkin ohjaksiin sillä otteella, että nyt sitä mennään, eikä meinata. Käyttöohjekirjaa tässä kiintymysmallissa tarvitaan korkeintaan maa- ja kotitalousseuran järjestämään paperimassa-askarteluun.
4. Haaveissa vainko oot mun
Tietää koneista, niiden malleista, uutuuksista ja innovaatioista lähes kaiken, kiertää konemessuja katetri asennettuna, ettei aikaa tuhlaannu vessaan, osaa Mascuksen ja nettikoneen ulkoa ja tunnistaa jo perävalon kuvasta kenen vaihtokone tuli juuri myyntiin. Aloittaa lauseet usein ”Pitäiskö se laittaa tämä…” tai ”Oisko tämä hyvä kone mulle”, mutta ei ole oikeasti tehnyt ainoatakaan vaihtopäätöstä sitten vuoden 1992. Lopputulokseksi kaiken tämän vatuloinnin jälkeen muodostuu lopulta se, että oikeastaan ei välttämättä tarvi mitään uutta, vaan vanhoilla pärjää. Päätöksenteko on tässä kiintymyssuhdemallissa kivuliasta. Elämä sujuu tässä välitilassa suhteellisen kivuttomasti niin kauan, kun ei oikeasti tarvi ostaa mitään. Jos elämä eskaloituu päätöksentekoa vaativaan tilanteeseen, tarvii paljon tukea hankintansa suhteen, vaikka tietää koneesta kaiken informaation.
5. Kaikkeen varautuja
Jos sota syttyy, tulee ydinlaskeuma tai maailmasta loppuu metalli, tämän kiintymyssuhteen ihmisellä ei hätä ensimmäisenä kolkuta ovelle, koska hänellä on kaikkea. On viisi lihamyllyä, vuonna 1973 hyytyneen puimurin öljynsuodattimia ja hehkulamppuja kaikilla kannoilla. Koneita ei luonnollisesti laiteta vaihdossa, koska voi tulla käyttöä ja ne uudet on niin epäluotettaviakin, kun on tietokoneita ja kaikkea. Joskus ostaa uusia tietysti, mutta vanhat koneet jäävät varmuusvarastoon. ”Raudassa se ei ole raha hukassa”, sanoo hän myhäillen katsoessaan naapurinkin puolta lähestyvää romuläjäänsä. ”Aika tavaran kaupittee”, hän tuumaa asiasta nalkuttavilla ympäristöviranomaisille.
Lopputulos: Jos perheen tai yrityksen sisällä esiintyy eri osapuolilla eri malleja, se aiheuttaa vääjäämättä vaikeita tilanteita, kuten
- Olankohautuksella ohitettuja toisen jakamia myynti-ilmoituslinkkejä
- ”Minä tai traktori”-valintatilanteita
- Toiselle näennäisesti lahjaksi ostettuja asioita, jotka selkeästi ovat hankittu itselle
- Kieltäytymisiä käyttämästä tiettyjä koneita tai laitteita ”osta vaan, mutta minä en sillä aja metriäkään”-tyylisesti.
- Jne..
Oman sisäisen mallinsa tunnistaminen on avain hyväksymisen ilmapiiriin ja auttaa kestämään kaikki koneiden elinkaareen liittyvät vaiheet.
